Kouluajoista minulla on mielikuvia hyvin vähän. Ja ellei luokkakuviin olisi kirjoitettu oppilaiden nimiä, en muistaisi puoliakaan luokkakavereistani.
Ala-aste sijaitsi ehkä parin kilometrin päässä. Eli kuljin koulumatkat kävellen. Yksi kotimatka on jäänyt mieleeni. Olin jotain 12-vuotias ja olin tulossa kotiin ja käytin sellaista metsäpolkua, jotta matka olisi lyhempi. Minulla oli hirveä pissahätä ja yhtäkkiä huomasin, kuinka housut kastuivat lämpimästä pissasta. Minä siis kusin housuihini. Jälkikäteen ihmettelen syytä moiseen. Miksi en mennyt puskapissalle? Tuo muisto taitaa olla ainut koulumatkamuistoni. No en yhtään ihmettele. Aika traumaattinen toisaalta.
Ala-asteella koulupäivä alkoi aina yhteisellä aamunavauksella. Me seisoimme riveittäin luokittain ala-aulassa ja opettaja soitti urkuharmonia. Laulettiin joku virsi ja joku puhui jotain.
Ruokailu tapahtui luokissa ja sitä varten meillä oli ne vohvelikankaiset itsekirjaillut ruokaliinat. Minulla oli keltainen. Kerran ruuaksi oli maksalaatikkoa ja koko koulu lemusi ällöttävälle, kun keittäjä sitä maksalaatikkoa teki. Sinä päivänä se maksalaatikko oli raakaa ja äklön makuista. Mutta ei siitä mitään suurempaa traumaa jäänyt. Saarioisten maksalaatikko on yksi kestosuosikkini edelleen.
Välitunneilla vaihdettiin kiiltokuvia. Tai pelattiin jotain. Liikuntatunnilla pelattiin usein polttopalloa. Olin 11-vuotias kun kuukautiset alkoivat. Itkien menin äidin luokse, kun ihmettelin että mitä tapahtuu. Hän taputti perseelle ja sanoi, että nyt olet nainen ja näytti missä kaapissa on siteitä. Ei sen enempää. Mutta jos ala-asteaikana oli liikuntatunnin aikana kuukautiset, niin silloin ei tarvinnut osallistua liikuntatuntiin ollenkaan. Yläasteella oli sitten ihan toisenlainen opettaja ja hänen tunneillaan ei tätä korttia enää voinut käyttää. Koska kuukautiset eivät haitanneet mitenkään elämää hänen mielestään.
Koulussa luettiin aina ääneen jokainen vuorollaan sillä hetkellä opittavaa asiaa. Muistan kuinka biologian tunnilla sain vuorollani lukea kehityksestä ja kuukautisista. En tiedä mikä minuun meni tai minkä vuoksi en osannut lukea sanaa ”kuukautiset” oikein. Tankkasin sanaa useampaan otteeseen, jonka jälkeen opettaja lausui sen oikein ja sitten minäkin sain sanan luettua tai sanottua oikein. Mutta kylläpä taas hävetti.
Musiikinopettaja oli varsinainen natsi. Kerran hän piti laulukokeen ja jokainen vuorollaan kävi laulamassa hänelle pienessä kopissa. Kuinka iloinen olin, koska en voinut sietää luokan edessä yksin laulamista, sillä lauluääneni on aivan surkea. No tämä opettajahan nauhoitti kaikkien esitykset ja sitten seuraavalla tunnilla hän soitti kaikki esitykset luokalle. Olihan siinä muilla hihittelyn aihetta, kun kuuntelivat lauluani. Samainen opettaja laittoi kerran kaikki ne oppilaat hakemaan kotiin unohtuneet nokkahuilut. Me asuimme silloin jo eri paikassa, joten koulumatka oli pidempi ja sen nokkahuilun hakemiseen meni sitten se koko musiikkitunti. En voi muuten sietää nokkahuilun vingutusta.
Vitosen tai kutosen kevätjuhlassa sain kunnian avata kevätjuhlan runon lausumisella. Minulle oli ostettu sellainen täysipitkä mekko, valkoinen pohja jossa sinisiä kukkia. Äiti oli ihan täpinöissään, kun sain julkisuutta mukamas. Lausuin keväästä tai kesästä kertovan ehkä viisilauseisen runon puhujapöntöstä ja se oli siinä. Mekko oli hieno ja pikkusiskoni sai sen saman mekon tuunattuna käyttöönsä. Nyt se mekko roikkuu vaatehuoneessani.
Joulu- ja kevätjuhlien jälkeen saatiin aina ruskea paperipussi, missä oli joku hedelmä ja joku karkki.