Koska suvussamme on alzheimer-tautia, on ehkä nyt se aika kirjoittaa kaikki se elämästäni ja suvustani, minkä vielä nyt muistan. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua en muista mitään.
Aloin kirjoittamaan tätä jo 7.2.2017 paperille, mutta käsin kirjoittaminen on aika työlästä. Syy miksi juuri sinä päivänä aloin kirjoittamaan, oli se kun Miss Helsingiksi valittiin tumma isonenäinen nainen ja siitä keskustelu täällä kotona siirtyi Euroviisuihin. Muutama vuosihan Suomen edustaja Euroviisuissa oli se kehitysvammaisten bändi, jonka nimeä en saanut päähäni. Se, että silloin en muistanut bändin nimeä, otti aivoon ihan älyttömän paljon. Ja tavallaan se oli aika pelottavaakin. No bändihän oli Pentti Kurikan Nimipäivä. Mutta kiitos Missikisojen ja Euroviisujen päätin kirjoittaa kaiken ylös minkä muistan.