Olen ollut jotain alle 12-vuotias kun pelasimme pikkusiskoni kanssa Afrikan Tähteä. Ehkäpä pelaajia oli muitakin, mutta sitä en muista. Pikkusiskoni hävisi ja jo silloin oli havaittavissa hänen suunnaton kilpailuhalunsa ja etenkin voitonhalu. Nämä piirteet ovat myös äidillämme. No hän tällä kertaa siis hävisi, eikä hyväksynyt tappiotaan normaali-ihmisen tavoin, vaan meni keittiöön, otti sieltä ison leipäveitsen ja puukotti pelilautaa silmittömän raivon vallassa. Vähän pelotti, että jos sitä olisi itse saanut puukosta. Ehkä äidillä on se puukotettu Afrikan Tähti vielä tallessa. Jos siskoni lukisi tämän, sanoisi hän varmaan, että häntä kiusattiin ja huijattiin, joten se ei ollut hänen syynsä, että hän haki puukon. Mutta itse olen eri mieltä.
Olen ollut yhden kerran paikattavana sairaalassa. Asuimme silloin vielä Porissa ja rakas pikkusiskoni heitti suutuspäissään minua kivellä. Kivi osui silmän alle ja siihen tuli hieno ventti, josta tuli valtoimenaan verta. Siihen ei laitettu tikkejä, koska onhan se aika ohutta ja herkkää aluetta, juuri silmän alapuolella. Se ventti laitettiin kiinni sinisellä liimalla. Minulla oli monta vuotta sinertävä arpi toisen silmän alla. Nyt se on jo haalistunut näkymättömiin. Muistan kun joku koulukuvaaja sanoi, että kannattaa pyyhkiä vähän silmänalta, ettei kuvassa näy likaa. Mutta siinähän se lika oli ja pysyi.